Kaivinkoneen koneohjaus toimii yhdistämällä GNSS-satelliittipaikannuksen, kaltevuusanturit ja konekohtaisen geometriatiedon reaaliaikaiseksi laskennaksi, joka kertoo kuljettajalle kauhan tarkan sijainnin suhteessa haluttuun kaivuprofiiliin. Järjestelmä näyttää tämän tiedon ohjaamon näytöllä jatkuvasti päivittyvänä grafiikkana, jolloin kuljettaja voi kaivaa suoraan suunnitelmien mukaan ilman jatkuvaa manuaalista tarkistusmittausta. Alla käymme läpi järjestelmän toiminnan kannalta keskeisimmät kysymykset yksityiskohtaisesti.

Mitä antureita ja laitteita kaivinkoneen koneohjaus käyttää?

Kaivinkoneen koneohjausjärjestelmä koostuu tyypillisesti GNSS-vastaanottimesta, IMU-kaltevuusantureista, kallistusantureista puomissa ja varressa sekä ohjaamoon asennettavasta näyttöpäätteestä. Nämä laitteet toimivat yhdessä muodostaen reaaliaikaisen kuvan koneen ja kauhan asennosta suhteessa maanpintaan ja suunnitelmiin.

GNSS-vastaanotin asennetaan yleensä koneen ylärakenteeseen, ja se vastaanottaa satelliittisignaaleja paikannusta varten. IMU-anturit eli inertiamittausyksiköt mittaavat koneen, puomin ja varren kulmia sekä liikettä erittäin nopeasti, jopa satoja kertoja sekunnissa. Tämä on tärkeää, koska kaivinkone liikkuu jatkuvasti ja kauhan asento muuttuu nopeasti työn edetessä.

Puomiin, varteen ja kauhaan kiinnitetyt kallistusanturit täydentävät kokonaisuuden. Ne mittaavat kunkin nivelpisteen kulman, jolloin ohjelmisto voi laskea kauhan terän tarkan sijainnin kolmiulotteisessa avaruudessa. Lisäksi järjestelmä tarvitsee tiedon koneen omasta geometriasta, kuten puomin ja varren pituuksista, jotta laskenta on oikea juuri kyseiselle koneelle.

Miten koneohjaus laskee kauhan tarkan sijainnin?

Koneohjausjärjestelmä laskee kauhan sijainnin yhdistämällä GNSS-vastaanottimen antaman koneen absoluuttisen sijainnin sekä antureiden mittaamat puomin, varren ja kauhan väliset kulmat. Tämä ketjulaskenta, jota kutsutaan kinemaattiseksi mallinnukseksi, tuottaa reaaliaikaisen koordinaatin kauhan terän kärkipisteelle.

Käytännössä laskenta etenee seuraavasti:

1. GNSS-vastaanotin määrittää koneen ylärakenteen sijainnin koordinaatistossa.
2. IMU-anturit mittaavat koneen kallistuksen ja kiertoasennon.
3. Puomin ja varren kaltevuusanturit kertovat kunkin nivelen kulman.
4. Ohjelmisto laskee näiden tietojen perusteella kauhan terän absoluuttiset koordinaatit.
5. Tulos verrataan ladattuun suunnitelmamalliin, ja kuljettajalle näytetään, kuinka paljon kaivettava pinta poikkeaa tavoitteesta.

Laskenta tapahtuu jatkuvasti ja lähes viiveettä, joten kuljettaja saa reaaliaikaisen palautteen jokaisesta kauhan liikkeestä. Tarkkuuden varmistamiseksi järjestelmä hyödyntää RTK-korjaussignaalia, kuten Trimnet VRS -verkkopalvelua, joka toimittaa tukiasemapohjaisen korjauksen GNSS-mittaukseen.

Mikä ero on 2D- ja 3D-koneohjauksen välillä kaivinkoneessa?

Tärkein ero on se, että 2D-koneohjaus ohjaa kaivua yksinkertaisen kaltevuuden tai korkeuden perusteella ilman digitaalista maastomallia, kun taas 3D-koneohjaus vertaa kauhan sijaintia koko työmaan kattavaan kolmiulotteiseen suunnitelmamalliin reaaliajassa.

2D-koneohjaus kaivinkoneessa

2D-järjestelmä mittaa kauhan korkeuden ja kaltevuuden antureiden avulla, mutta se ei tiedä, missä kohtaa työmaa-aluetta kone sijaitsee. Kuljettaja asettaa halutun kaivusyvyyden tai kaltevuuden manuaalisesti, ja järjestelmä varoittaa tai ohjaa, kun kauhan asento poikkeaa tästä arvosta. Ratkaisu sopii yksinkertaisiin töihin, kuten tasaisiin ojiin tai suoriin luiskiin, joissa geometria ei vaihtele sijainnin mukaan.

3D-koneohjaus kaivinkoneessa

3D-koneohjaus yhdistää GNSS-paikannuksen ja täydellisen digitaalisen suunnittelumallin. Järjestelmä tietää jatkuvasti, missä kohdassa suunnitelmaa kone on, ja näyttää kaivusyvyyden tavoitearvon juuri sille kohdalle. Tämä mahdollistaa monimutkaisten muotojen, vaihtelevien kaltevuuksien ja tarkkaa geometriaa vaativien rakenteiden toteuttamisen ilman erillisiä mittausmerkkejä. Trimblen 3D-koneohjausjärjestelmät kaivinkoneelle sisältävät myös lisätyn todellisuuden AR-toiminnon, joka projisoi suunnitelman suoraan kuljettajan näkymään.

Kuinka tarkka kaivinkoneen koneohjaus on käytännössä?

RTK-GNSS-pohjaisella 3D-koneohjausjärjestelmällä päästään käytännön työssä tyypillisesti senttimetriluokan tarkkuuteen, useimmiten 1-3 senttimetrin tasolle kauhan terän sijainnissa. Tarkkuuteen vaikuttavat GNSS-signaalin laatu, korjausdatan saatavuus, antureiden kalibrointi ja työmaan olosuhteet.

Tarkkuuteen vaikuttavat keskeisesti seuraavat tekijät:

• Korjaussignaalin laatu: RTK-verkkopohjainen korjaus, kuten Trimnet VRS, parantaa tarkkuutta merkittävästi verrattuna korjaamattomaan GNSS-signaaliin.
• Antureiden kalibrointi: Kaivinkoneen geometria on kalibroitava huolellisesti asennuksen yhteydessä ja tarkistettava säännöllisesti.
• Satelliittinäkyvyys: Rakennukset, puusto tai muu peittävä ympäristö voi heikentää GNSS-signaalia ja laskea tarkkuutta.
• IMU-antureiden toiminta: Modernit IMU-anturit kompensoivat osittain GNSS-signaalin lyhyitä katkoksia, mutta pitkäkestoinen peittyminen heikentää tulosta.

Käytännön kokemukset osoittavat, että hyvin kalibroidulla ja RTK-korjausta käyttävällä järjestelmällä kaivinkoneen koneohjaus on riittävän tarkka lähes kaikkiin infrarakentamisen tarpeisiin, eikä erillisiä mittausmerkkejä tarvita normaalityössä lainkaan.

Milloin kaivinkoneen koneohjaus kannattaa ottaa käyttöön?

Kaivinkoneen koneohjaus kannattaa ottaa käyttöön aina, kun työ vaatii toistuvaa tarkkuutta, monimutkaisia muotoja tai kun manuaalinen tarkistusmittaus hidastaa merkittävästi työtahtia. Käytännössä investointi maksaa itsensä takaisin nopeimmin suurissa maanrakennushankkeissa, mutta hyöty on konkreettinen myös pienemmillä työmailla.

Koneohjaus on erityisen hyödyllinen seuraavissa tilanteissa:

• Laajat maanrakennustyöt: Kun kaivettava alue on suuri ja geometria vaihtelee, koneohjaus poistaa mittamiehen jatkuvan läsnäolotarpeen.
• Tarkkuutta vaativat rakenteet: Perustukset, putkilinjat ja ojat, joissa korkeusaseman on oltava täsmälleen oikea.
• Toistuvat työvaiheet: Kun samaa profiilia toistetaan pitkällä matkalla, koneohjaus varmistaa tasalaatuisen lopputuloksen.
• Ahtaat tai vaikeat olosuhteet: Koneohjaus auttaa kuljettajaa hahmottamaan kauhan sijainnin tilanteissa, joissa suora näköyhteys on rajattu.
• Ylikaivu-riskin minimointi: Järjestelmä varoittaa, kun kauhan terä lähestyy tavoitesyvyyttä, mikä vähentää kalliita ylikaivuja.

Koneohjausjärjestelmän käyttöönottoa harkittaessa kannattaa arvioida myös kokonaispalvelua: laitteiston lisäksi koulutus, tekninen tuki ja huoltopalvelut ratkaisevat sen, kuinka nopeasti hyödyt realisoituvat käytännön työssä. Geotrim auttaa löytämään juuri teidän tarpeisiinne sopivan koneohjausratkaisun ja tarjoaa asiantuntevat koulutus- ja tukipalvelut käyttöönoton tueksi.

Koneohjaus maarakennustöissä tarkoittaa teknologiaa, jossa työkone saa reaaliaikaisen tiedon omasta sijainnistaan ja asennostaan suhteessa suunniteltuun pintaan tai rakenteeseen. Kuljettaja näkee ohjaamon näytöltä tarkalleen, kuinka syvälle kaivaa tai mihin kohtaan täyttää, ilman perinteisiä vaaitustikkuja tai käsin tehtyjä mittauksia. Alla käymme läpi koneohjauksen toimintaperiaatteet, laitevaatimukset, eri järjestelmätyypit ja käytännön hyödyt.

Miten koneohjaus toimii käytännössä maarakennuksessa?

Koneohjaus maarakennuksessa toimii yhdistämällä GNSS-paikannuksen, anturiteknologian ja digitaalisen suunnittelumallin toisiinsa. Järjestelmä laskee jatkuvasti koneen tarkan sijainnin ja vertaa sitä työmaan 3D-malliin, jolloin kuljettaja saa näytölle reaaliaikaisen palautteen siitä, onko kone oikeassa asemassa, liian syvällä vai liian korkealla.

Käytännössä prosessi etenee seuraavasti: suunnittelija lataa työmaan digitaalisen pintamallin tai rakennussuunnitelman suoraan koneohjausjärjestelmään. Kun kone käynnistyy, GNSS-vastaanottimet paikantavat sen sijainnin senttimetrin tai jopa millimetrin tarkkuudella. IMU-anturit eli inertiamittausyksiköt seuraavat koneen kauhan tai terän asentoa reaaliajassa. Kaikki tämä tieto yhdistyy ohjaamon näytöllä selkeäksi grafiikaksi, joka kertoo kuljettajalle täsmälleen, mitä tehdä seuraavaksi.

Trimble WorksManager -pilvipalvelu mahdollistaa sen, että suunnitelmat voidaan lähettää koneelle etänä ja toteumatiedot siirtyvät automaattisesti takaisin toimistoon. Näin työmaan johto näkee työn etenemisen reaaliajassa ilman erillisiä tarkistusmittauksia.

Mitä laitteita koneohjausjärjestelmä vaatii?

Koneohjausjärjestelmä vaatii tyypillisesti yhden tai useamman GNSS-vastaanottimen, IMU-anturit koneen liikkuviin osiin, ohjaamon näyttöyksikön sekä ohjelmiston, joka yhdistää nämä komponentit ja vertaa sijaintitietoa digitaaliseen suunnitelmaan. Lisäksi tarvitaan tietoliikenneyhteys suunnitelmien siirtämiseen ja toteumatiedon tallentamiseen.

Laitekokonaisuus vaihtelee konetyypin ja halutun tarkkuuden mukaan:

• GNSS-vastaanottimet: Sijoitetaan koneen runkoon tai puomiin paikannusta varten. Tiehöylissä käytetään usein kahta vastaanotinta millimetriluokan tarkkuuden saavuttamiseksi.
• IMU-anturit: Mittaavat kauhan, terän tai puomin kaltevuuden ja asennon reaaliajassa.
• Näyttöyksikkö: Android-pohjainen kosketusnäyttö ohjaamossa, josta kuljettaja seuraa työn etenemistä 3D-grafiikalla.
• Tietoliikenneyhteys: Yhteys Trimnet VRS -verkkokorjauspalveluun tai muuhun RTK-korjauslähteeseen tarkkuuden varmistamiseksi.
• Ohjelmisto: Esimerkiksi Trimble Earthworks, joka yhdistää kaiken tiedon ja vertaa sitä työmaan suunnitelmaan.

Monissa tapauksissa järjestelmä voidaan asentaa jälkikäteen olemassa olevaan koneeseen, joten uuden kaluston hankkiminen ei ole edellytys koneohjauksen käyttöönotolle.

Mikä ero on 2D- ja 3D-koneohjauksen välillä?

2D-koneohjaus ohjaa konetta yhden kaltevuustason mukaan, kuten tasaisella pinnalla tai vakiokaltevuudella, kun taas 3D-koneohjaus vertaa koneen sijaintia täydelliseen kolmiulotteiseen pintamalliin ja ohjaa työtä monimutkaistenkin muotojen mukaan. 3D-järjestelmä sopii vaativampiin kohteisiin, 2D taas yksinkertaisempiin tasauksiin.

2D-koneohjaus

2D-järjestelmä käyttää laseria tai kallistusantureita ohjaamaan koneen terää tai kauhaa haluttuun kaltevuuteen. Se on edullisempi vaihtoehto ja toimii hyvin esimerkiksi tasaisten kenttien muotoilussa tai yksinkertaisissa kaltevuustöissä, joissa suunta ja kaltevuus pysyvät vakiona koko työmaan ajan. Laservastaanotin lukee pyörivän laserlähettimen lähettämää tasoa ja ohjaa konetta sen mukaan.

3D-koneohjaus

3D-koneohjaus hyödyntää GNSS-paikannusta ja digitaalista pintamallia, jolloin kone tietää tarkan sijaintinsa koko työmaa-alueella. Tämä mahdollistaa monimutkaisten kaivuprofiilien, tieluiskien, ojien ja muiden vaihtelevien rakenteiden toteuttamisen ilman jatkuvia ulkopuolisia tarkistusmittauksia. Geotrim tarjoaa koko Trimblen 3D-koneohjausjärjestelmien valikoiman laserista kehittyneisiin GNSS-pohjaisiin ratkaisuihin.

Mitä hyötyä koneohjausjärjestelmästä on työmaan tehokkuudelle?

Koneohjausjärjestelmä parantaa työmaan tehokkuutta merkittävästi vähentämällä tarkistusmittausten tarvetta, nopeuttamalla työn etenemistä ja pienentämällä materiaalihävikkiä. Kuljettaja voi työskennellä itsenäisesti ilman jatkuvaa ohjausta, mikä vapauttaa mittaushenkilöstön muihin tehtäviin.

Käytännön hyödyt voidaan jakaa useaan osa-alueeseen:

• Nopeampi työtahti: Kuljettaja näkee reaaliajassa, milloin oikea taso on saavutettu, joten turhia ajokertoja ja ylimääräistä kaivuuta ei synny.
• Pienempi materiaalihukka: Kun maa-ainesta ei ylikaiveta eikä täyttöä tule liikaa, materiaalikustannukset pienenevät ja kuorma-autojen ajomäärät vähenevät.
• Vähemmän uudelleentyötä: Tarkka ohjaus vähentää virheitä, jotka vaatisivat korjaustöitä jälkikäteen.
• Parempi dokumentaatio: Toteumatiedot tallentuvat automaattisesti, mikä helpottaa laadunvarmistusta ja tilaajalle raportointia.
• Turvallisuuden paraneminen: Vähemmän henkilöstöä tarvitaan koneiden välittömässä läheisyydessä merkitsemässä tai mittaamassa.

Koneohjauksen hyödyt korostuvat erityisesti suurissa maanrakennushankkeissa, joissa pienetkin tehokkuusparannukset kertautuvat merkittäviksi säästöiksi projektin kokonaiskustannuksissa.

Millaisiin töihin ja koneisiin koneohjaus sopii?

Koneohjaus sopii lähes kaikkiin maarakennustöihin ja useimpiin työkoneisiin. Yleisimpiä käyttökohteita ovat kaivinkonetyöt, maanleikkaus ja täyttö, teiden rakentaminen, ojitus sekä perustuskaivannot. Järjestelmä on saatavilla kaivinkoneiden lisäksi puskukoneisiin, tiehöyliin, pyöräkuormaajiin, maantiivistyskoneisiin ja asfaltin levityskoneisiin.

Koneohjaus kaivinkoneessa on yksi yleisimmistä sovelluksista. Earthworks-ohjelmisto yhdistettynä lisätyn todellisuuden AR-toimintoon auttaa kuljettajaa hahmottamaan kaivusyvyyden ja profiilin suoraan näytöltä, myös hankalissa olosuhteissa. Puskukoneissa GPS-koneohjaus mahdollistaa tasausten tekemisen suoraan 3D-mallin mukaan ilman erillisiä vaaitustikkuja.

Koneohjausjärjestelmä sopii myös erikoisempiin työkoneisiin, kuten pora- ja paaluvaunuihin, joihin Trimble Groundworks voidaan asentaa täysin jälkikäteen. Siteworks-ratkaisu puolestaan on irrotettava yhdistelmä, joka palvelee sekä koneen ohjauksessa että maastomittauksessa, mikä tekee siitä joustavan vaihtoehdon pienemmille työmaille tai vaihtuviin tarpeisiin.

Jos olet kiinnostunut selvittämään, mikä koneohjausratkaisu sopisi parhaiten omaan kalustoosi ja työmaihin, ota yhteyttä Geotrimiin ja asiantuntijamme auttavat löytämään tarpeisiisi sopivan paketin.

Satelliittipaikannus voi olla erittäin tarkka: parhaimmillaan senttimetrien tai jopa millimetrien luokkaa. Tarkkuus riippuu kuitenkin ratkaisevasti käytetystä menetelmästä, laitteistosta ja korjausdatasta. Tavallinen kuluttaja-GPS antaa metrien tarkkuuden, kun taas ammattimainen RTK-paikannus verkkokorjauksineen yltää senttimetritasolle. Alla käymme läpi keskeisimmät tekijät, jotka määrittävät paikannustarkkuuden käytännössä.

Mitkä tekijät vaikuttavat satelliittipaikannuksen tarkkuuteen?

Satelliittipaikannuksen tarkkuuteen vaikuttavat samanaikaisesti useat tekijät: vastaanottimen laatu, näkyvissä olevien satelliittien määrä ja geometria, ilmakehän aiheuttamat signaalin viiveet sekä mahdollinen korjausdatan käyttö. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus määrittää lopullisen paikannustarkkuuden.

GNSS-järjestelmät, kuten GPS, Galileo, GLONASS ja BeiDou, lähettävät signaaleja, jotka kulkevat ionosfäärin ja troposfäärin läpi ennen kuin ne saapuvat vastaanottimeen. Ilmakehä hidastaa ja taittaa signaaleja, mikä aiheuttaa mittausvirheitä. Mitä enemmän satelliitteja on näkyvissä ja mitä paremmin ne jakautuvat taivaalle, sitä luotettavampi paikannustulos on.

Vastaanottimen tekninen taso on myös ratkaiseva. Yksitaajuiset kuluttajalaitteet käyttävät vain yhtä signaalikaistaa, jolloin ionosfäärin vaikutusta ei pystytä kompensoimaan tehokkaasti. Monitaajuiset ammattimaiset GNSS-vastaanottimet kykenevät mittaamaan useita taajuuksia samanaikaisesti ja laskemaan ionosfäärikorjauksen, mikä parantaa tarkkuutta merkittävästi.

Mikä on tavallisen GPS:n ja RTK-paikannuksen tarkkuusero?

Tavallinen GPS-paikannus ilman korjausdataa antaa tyypillisesti 3–10 metrin tarkkuuden. RTK-paikannus (Real-Time Kinematic) sen sijaan yltää reaaliaikaisesti 1–2 senttimetrin vaakasuuntaiseen tarkkuuteen. Ero on siis käytännössä satakertainen tai enemmän.

Tavallinen GPS perustuu satelliittisignaalin kulkuajan mittaamiseen, jossa ilmakehän viiveet ja kellohäiriöt aiheuttavat väistämättä metriluokan epätarkkuuksia. RTK-menetelmä sen sijaan hyödyntää kantoaallon vaihemittausta ja vertaa sitä tunnetusta sijainnista lähetettyyn korjausdataan. Tämä mahdollistaa huomattavasti tarkemman sijaintimäärityksen reaaliaikaisesti kentällä.

Ammattimaisessa maanmittauksessa, koneautomaatiossa ja infrastruktuurirakentamisessa RTK-tarkkuus on usein välttämätön vaatimus. Kuluttajakäytössä, kuten navigoinnissa tai retkeilyssä, metriluokan GPS-tarkkuus riittää täysin tarkoitukseen.

Miten VRS-verkkokorjaus parantaa paikannustarkkuutta?

VRS-verkkokorjaus (Virtual Reference Station) parantaa paikannustarkkuutta luomalla käyttäjän sijaintiin virtuaalisen tukiaseman, joka tuottaa räätälöityä korjausdataa juuri kyseiseen mittauspisteeseen. Tämä eliminoi etäisyydestä johtuvan virhekasvun ja mahdollistaa RTK-tarkkuuden ilman fyysistä tukiasemaa.

Perinteisessä RTK-paikannuksessa tarvitaan oma fyysinen tukiasema, jonka sijainti tunnetaan tarkasti. Mitä kauemmaksi tukiasemasta mennään, sitä enemmän mittausvirhe kasvaa. VRS-menetelmässä tukiasemaverkon laskentakeskus yhdistää useiden lähialueen tukiasemien tiedot ja laskee niistä juuri mittaajan sijaintiin sopivan korjauksen, jolloin etäisyydestä johtuva virhe häviää lähes kokonaan.

Trimnet VRS on Suomen kattavin tällainen korjauspalvelu, johon kuuluu lähes 130 GNSS-tukiasemaa ympäri Suomen. Palvelu tarjoaa tarkkuusluokat 1 mm:stä 50 cm:iin käyttötarpeen mukaan, ja RTK-sovelluksissa päästään 1–2 cm:n sijaintitarkkuuteen reaaliaikaisesti.

Milloin senttimetritarkkuus on välttämätöntä ja milloin riittää karkeampi paikannus?

Senttimetritarkkuus on välttämätöntä silloin, kun mittaustuloksella on suora vaikutus rakentamiseen, suunnitteluun tai lainmukaiseen maanmittaukseen. Karkeampi paikannus riittää käyttötarkoituksiin, joissa sijainnin epätarkkuus ei aiheuta turvallisuus-, laatu- tai talousvaikutuksia.

Senttimetritarkkuutta edellyttäviä sovelluksia ovat muun muassa:

• Maanmittaus ja kiinteistörajojen määritys
• Infrastruktuurin rakentaminen ja koneautomaatio
• Rautateiden ja teiden linjaustyöt
• Drone-fotogrammetria ja laserkeilaus
• Tarkkuusmaatalous, kuten kylvö- ja lannoitusautomaatio

Metriluokan tai karkeampi paikannus puolestaan riittää esimerkiksi retkeilynavigointiin, metsätalouden peruskartoitukseen, omaisuudenhallintaan tai tilanteisiin, joissa sijaintia käytetään vain suuntaa-antavana tietona. Käyttötarpeen tunnistaminen on tärkeää, koska tarkempi paikannus vaatii kalliimman laitteiston ja korjauspalvelun.

Voiko sää tai ympäristö heikentää paikannustarkkuutta merkittävästi?

Kyllä, sekä sääolosuhteet että fyysinen ympäristö voivat heikentää GNSS-paikannustarkkuutta merkittävästi. Erityisesti voimakas ionosfääriaktiivisuus, tiheä kasvillisuus, rakennusten aiheuttama monitie-eteneminen ja satelliitin näköesteet ovat yleisimpiä tarkkuutta heikentäviä ympäristötekijöitä.

Ilmakehän vaikutus paikannustarkkuuteen

Ionosfäärin aktiivisuus vaihtelee auringon säteilytason mukaan. Voimakkaan aurinkomyrskyn aikana ionosfääri voi häiritä GNSS-signaaleja niin merkittävästi, että reaaliaikainen RTK-ratkaisu on vaikea saavuttaa tai se katkeaa kokonaan. Monitaajuiset vastaanottimet ja VRS-verkkokorjaus pystyvät osittain kompensoimaan tätä, mutta äärimmäisissä olosuhteissa tarkkuus heikkenee väistämättä.

Ympäristön aiheuttamat häiriöt

Rakennusten, siltojen ja jyrkänteiden lähellä satelliittisignaalit voivat heijastua pinnoilta ennen kuin ne saapuvat vastaanottimeen. Tätä kutsutaan monitie-etenemiseksi, ja se aiheuttaa mittausvirheitä, joita on vaikea korjata jälkikäteen. Tiheässä metsässä puiden latvusto vaimentaa signaalia ja vähentää näkyvissä olevien satelliittien määrää, mikä heikentää paikannusgeometriaa ja tarkkuutta. Näissä olosuhteissa on suositeltavaa käyttää mahdollisimman monta satelliittijärjestelmää samanaikaisesti sekä valita mittaushetki, jolloin satelliittigeometria on mahdollisimman hyvä.

Lisätietoa paikannuspalveluista ja tarkkuusvaatimuksista saat ottamalla yhteyttä Geotrimiin.