Noora Antikainen tähtää korkealle

Geotrimin urheilijayhteistyökumppani ja Vuoden urheilija -ehdokas Noora Antikaisella on takanaan uransa paras kausi. Vuonna 2022 hän sijoittui trapin MM-rankingin kuudenneksi, voitti maailmancupin osakilpailun sekä joukkuekilpailun EM- ja MM-hopeaa. Tullaan tutuiksi!

Korkealla mäellä seisovan kodin ovella seisoo reipas poika. Hän on Unne, toinen Nooran lapsista. Ovella kohtaan iloisesti hymyilevän Nooran, joka toivottaa allekirjoittaneen tervetulleeksi. Välitön tunnelma tekee vaikutuksen – Noora on paitsi MM-tason huippu-urheilija, myös helposti lähestyttävä ihminen. Istumme kahvipöytään ja aloitamme haastattelun.

Kuka on Noora Antikainen?

– Olen perheenäiti ja leikkaussalissa kolmessa vuorossa työskentelevä sairaanhoitaja. Toiselta ammatiltani olen trap-ampuja, ja edustan Orimattilan seudun urheiluampujia. Perheeseeni kuuluu kaksi poikaa, Unne ja Vennu, sekä mieheni Jani. Asumme Orimattilan Mallusjoella. Viihdyn maalla ja erityisesti täällä, sillä arvostan puhdasta suomalaista luontoa ja aktiivista kyläyhteisöä. Moni lapsuuden ystävistäni sekä kaksi kolmesta sisaruksestani asuvat yhä Mallusjoella, ja paluumuuttajia on paljon.

”Paras paikka”, Unne vahvistaa.

Mikä sai sinut innostumaan trap-ammunnasta?

– Isäni on metsästäjä, ja kuljin hänen mukanaan jo pienenä tyttönä. Muistan, kuinka naapurin pojat sanoivat, etten kuitenkaan uskaltaisi ampua haulikolla, johon vastasin ”enkö muka”, ja päätin näyttää heille. Myöhemmin ammuimme savikiekkoja pellolla sekä kiersimme riistapolkukilpailuja, jolloin innostuin ammunnasta yhä enemmän. Lyhyesti sanottuna, trap on lajini. Olen kokeillut muitakin haulikkoammunnan muotoja, mikä on pelkästään hyvä asia, sillä siten löysin oman juttuni.

Millainen on taustasi lajin parissa, ja millaista on ammattiampujan arki?

– 16-vuotiaana osallistuin ensimmäiseen haulikkokilpailuuni ja se oli menoa. Tähän mennessä olen voittanut seitsemän suomenmestaruutta. 2000-luvun alusta alkaen olen kiertänyt kilpailuja Suomessa ja ulkomailla. Ammuin kaksoistrapia vuoteen 2004 saakka, jolloin voitin maailmancupin osakilpailun Australiassa. Pitkää taukoa minulla ei ole ikinä ollut – esimerkiksi kun Unne syntyi tammikuussa, niin jo huhtikuussa olin Kanarialla leirillä, mies ja lapset mukanani, ja toukokuussa Kazakstanissa maailmancupin kilpailussa yksin. Perheeni tuki onkin ollut ratkaisevan tärkeää.

Koen, että kolmivuorotyö helpottaa harjoittelua tosi paljon. Voin esimerkiksi mennä treenaamaan ennen iltavuoroa tai päivällä ennen yövuoroa. Suomessa ampumaradat ovat avoinna huhtikuusta lokakuuhun, joten leireillä on käytävä osan vuodesta. Muulloin arki rytmittyy kilpailujen mukaan. Vuonna 2022 matkustin maajoukkueen kanssa noin 10 viikkoa. Tänä vuonna maailmancupissa oli kuusi osakilpailua, joissa kerätään ranking-pisteitä. Toisin kuin esimerkiksi yleisurheilussa, trapissa arvokilpailuihin pääsemisen ratkaisee keskiarvo, eikä riittävän hyvä kertasuoritus, eli aktiivisuutta tarvitaan.

Mikä ammunnassa on mielestäsi parasta? 

– Jokainen osuma, jonka eteen on tehnyt töitä. Onnistumisen tunne on kaiken vaivan arvoinen. Lisäksi arvostan lajin vaativuutta. Onnistunut suoritus on kiinni paitsi tarkkuudesta ja ajoituksesta, myös mielen hallinnasta. En vieläkään osaa selittää, mitä tapahtuu 0.6 sekunnin aikana kiekon havaitsemisesta laukaukseen. Lisäksi ampuminen on rytminen laji. Kuulen heti, jos joku ampuu rytmistä poikkeavalla tavalla.

Mikä innostaa sinua harjoittelemaan, ja millaiset ovat tavoitteesi?

– Nautin kilpailemisesta ja itseni kehittämisestä. Menestys on palkinto, joka kannustaa jatkamaan. Tällä kaudella tulosten kannalta ratkaisevaa on ollut se, että enää en mieti kokonaissuoritusta etukäteen, vaan ammun kiekon kerrallaan ja nautin joka hetkestä, omaan tekemiseeni luottaen. Sama oppi pätee missä tahansa työssä.

Esimerkiksi Azerbaidžanin kilpailuista minulla ei ole mitään muistikuvaa – tajusin vasta jälkikäteen, että olin voittanut. Oivallusten kautta olen päässyt flow-tilaan, jossa pystyn keskittymään ja antamaan kaikkeni. Jotkut kilpailuja seuranneet työkaverini ovat sanoneet, ettei minua pystyisi tunnistamaan hetkellä ennen suoritusta.

Tavoitteeni on päästä Pariisin olympialaisiin vuonna 2024 sekä menestyä siellä. Vaikka olen ollut mukana monissa arvokilpailuissa, edustavat olympialaiset jotakin ainutlaatuista.

Lopuksi – sana on vapaa

–  Kiitän Geotrimia luottamuksesta ja tuesta. Koen, että jaamme samat arvot ­– tarkkuuden ja ammattiylpeyden sekä halun kehittyä ja antaa kaikkensa siinä, mihin ryhtyy. Arvostan myös heidän välitöntä ja rehellistä kulttuuriaan. Juuri nämä ovat asioita, joilla rakennetaan kestävää menestystä. Lisäksi haluan rohkaista nuoria kokeilemaan rohkeasti ammuntaa. Tässä lajissa ei tule ikä vastaan ja mahdollisuudet ovat monet!